VIIKON SANA

Kiireen kierää

Näin toukokuussa tuntuu aina olevan kiirettä. Työasiat painavat päälle, kun pöytää on putsattava, jotta voisi jäädä hyvillä mielin lomalle. Kun samaan kakkuun tulevat vielä puolison ja lasten omat kiireet, alkaa homma mennä vaikeaksi. Kiireen keskellä yritän itse keskittyä siihen, ettei olennaisesta kuitenkaan tingittäisi: toivoisin, että löytäisin aikaa kiireettömiin aamuhetkiin, iltarukoukseen ja iltasadun lukuun.

Kiirettä varmaan piti niilläkin nuorilla miehillä ja naisilla, joita noin 70 vuotta sitten vaadittiin isänmaata puolustamaan. Kiskojen viedessä itään piti pään sisällä laittaa omaa elämää järjestykseen. Ilmahyökkäysten, tykistökeskitysten ja juoksuhautojen vyörytyksen painaessa päälle piti sielläkin keskittyä olennaiseen. Piti pysyä hengissä ja pitää vihollinen poissa. Kaveria ei jätetty kuolleenakaan, vaan aseveljet tuotiin kotikirkkomaan multiin. Nämä itsenäisen Suomen sankarit maksoivat vapaudestamme kalliin hinnan, josta hautausmaiden sankarihautarivit meitä muistuttavat.

Ensi sunnuntaina on Kaatuneitten muistopäivän lisäksi myös kuudes sunnuntai pääsiäisestä. Olemme enää viikon päässä kevään toisesta suuresta pyhäpäivästä, helluntaista. Päivän tekstit puhuvat Jeesuksen lupauksesta seuraajilleen: En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Pyhä Henki synnyttää meissä uskoa ja rakkautta.

Ajattelen, että yksi Pyhän Hengen tehtävistä on auttaa meitä keskittymään olennaiseen elämässämme. Jeesuksen mukaan olennaista on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään. Se voisi tulla mukavalla tavalla todeksi vaikkapa aamulla töihin lähdettäessä tai iltarukousta oman perheen kanssa rukoillessa.

Kristityt ajattelevat, että kerran tulee aika, jolloin kaikki esteet olennaiseen keskittymisen edestä raivataan pois. Silloin maailmasta katoavat kiire ja ahdistus, sodat ja pahuus. Silloin liehuu Kristus-kuninkaan viiri vielä Suomen siniristiäkin korkeammalla.

Sitä odotellessa.

Mikko Lehtovaara
Nuorisotyönohjaaja