Arkkipiispa avasi kirkolliskokouksen

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous on koolla Turun kristillisellä opistolla maanantaista perjantaihin 14.–18.5.2018. Viimeisen kerran kirkolliskokouksen puheenjohtajana toimiva, eläkkeelle kesäkuun alussa jäävä arkkipiispa Kari Mäkinen pohti kirkkoa henkilökohtaisesta näkökulmasta ensi syksyn seurakuntavaalien sloganin, Minun kirkkoni, pohjalta.

Mäkinen kuvasi viime vuosisadan jättäneen perinnöksi sekä aktiivisen kirkon että hiljaisen kirkon, jotka molemmat hän tunnistaa omakseen. Aktiivinen, ulospäin suuntautuva monipuolisen toiminnan kirkko on Mäkisen mukaan ”kiihkeän kiireinen hankkeissaan, projekteissaan ja rakennemuutoksissaan kuin mikä tahansa muu yhteiskunnan toimija”. Hiljaisessa kirkossa puolestaan asuu Mäkisen sanoin paljon ohi katsomisen, mitätöinnin ja väheksymisen kokemusta, peitettyjä arpia.

”Hiljaisessa kirkossa on myös paljon rauhallista, hätäilemätöntä tajua siitä, että syvimmältään kirkko on jotain muuta kuin yksi modernin kansalaisyhteiskunnan demokraattisista ja aktiivisista toimijoista, johon vaikutetaan äänestämällä ja merkityksiä mitataan osallistujaluvuilla.”

Kolmas Mäkisen tunnistama kirkon kasvun kerrostuma on mielikuvien varaan rakentuva läpimarkkinoistunut kulttuuri, jonka ulkopuolella kirkkokaan ei ole. Tämän kulttuurin keskellä Mäkinen toteaa kuitenkin tuntevansa vierautta ja alakuloa.

”Kirkolle sen olennaisin kysymys ei ole kysymys menestyksestä. Tärkein on kysymys luottamuksesta. Luottamus on siitä erityinen asia, että sitä ei voi ostaa, ei vaatia eikä pakottaa. Sitä voi vain rakentaa, rehellisesti ja kärsivällisesti, asettumalla toisten asemaan. Jumalan edessä kaikki rakennetut mielikuvat murenevat. Jää vain armo.”

”Mitä tarkemmin katson kirkkoni menneisyyteen ja nykyhetkeen, sitä enemmän alkaa erottua vain ihmisiä, Kristukseen kastettuja kirkon jäseniä, Kristukseen eri tavoin kiinnitettyjä. Vain ihmisiä, jotka kaikki pyytävät tulla nähdyksi, tunnustetuiksi ja tunnistetuiksi ihmisinä omana aikanaan ja omalla paikallaan osana tätä kirkkoa. Vain ihmisinä. Ihmisinä Jumalan edessä niin kuin me.”