Hetki-kirjoitukset

 

Junan tuomia

Nokialla on paljon meitä junan tuomia – karjalaisia, pohjalaisia, lähiönokialaisiksi asettuneita, vieraista maista ja kulttuureistakin tulleita. Uuden ja vieraan kohtaaminen ei ole yksinkertaista, mutta uhka se ei ole, vaan mahdollisuus.

Junan tuomia oikeastaan me kaikki. Tulemme elämäämme outoina, avuttomina uuden keskellä. Pikku hiljaa kasvamme ja opimme tämän elämisen mallit. Kristittyinä me muistamme juuriemme olevan myös aivan toisessa valtakunnassa. Siksi aina joskus meissä herää tuntu siitä, että enemmän täytyy olla olemassa kuin se, mitä silmillämme näemme. Herää tuntu siitä, että tehokkuus ja tuottavuus ei voi olla ainoa mitta ihmiselle, tuntu siitä, että rakkaudella, armolla, palvelemisella täytyy voida olla paikka. Tai kärsimyksen ja kuoleman edessä sydän ei millään voi uskoa, että siinä olisi kaikki - sokea sattuma, tarkoitukseton kärsiminen, kaiken vääjäämätön päättyminen…

Voisimmeko me rakastaessamme mustaa makkaraa ja kuumia koiria rakastaa samalla karjalanpiirakoita ja kebabia, junan tuomia herkkuja? Voisimmeko me olla niitä, jotka puhuvat outoa murretta, vaikka toiset eivät oikein suostuisikaan sitä ymmärtämään? Olisiko meistä sellaisiksi kapinallisiksi, jotka noudattaisivat maamme lakien lisäksi niitä lakeja, joita Vapahtajamme meille näytti. Siis Hän, joka otti luokseen lapset, joka rakasti Sakkeusta ja rakasti syntistä naista, joka ei kulkenut unohdetun ohi, joka kärsi ja kuoli murhaajiensa puolesta…

Juttelin erään vanhan junan tuoman kanssa – karjalasta evakkoon joutuneen. Mies kertoili monenlaisia kipeätäkin evakkomatkasta ja nuivasta vastaanotosta uudella kotipaikalla, kunnes kasvot äkkiä sulivat hymyyn ja hän lausui: - Mutta Taivaan Isä on ihan sama täälläkin! Siinä oli pappi oppilaan paikalla, ihmettelemässä, kuinka joidenkin lähellä nämä molemmat maailmat tuntuvat olevan kovin totta.

Minä olen ehtinyt 11 vuodessa tulla varmaan aika nokialaiseksi ja olen iloinen siitä, mutta samalla olen myös jotain aivan muuta. Junan tuoma, mutta lähtöasemalla ja tuloasemalla mukana sama Jumala.

Timo Uotila, pastori

 

Seurakunnan blogi, klikkaa kuvaa ja lue.