Hartauskirjoitus

Seurakunnan työntekijät kirjoittavat vuorollaan joka viikko Hetki-hartauskirjoituksen perjantaisin julkaistavaan Nokian Uutisiin. Samat kirjoitukset julkaistaan yleensä torstaisin tällä sivulla.

Liian pieni uskoni

Välillä kuulee ajatuksen, että jos sinulla tai minulla olisi uskoa tarpeeksi, niin voisin tehdä tai saada mitä vain. Markuksen evankeliumissa kerrotaan isästä, jonka lapsi oli sairastanut lapsesta saakka. Isä pyysi Jeesuksen opetuslapsilta apua, mutta joutui kohtaamaan sen, että nämä eivät voineet auttaa häntä.

Viimein isä kääntyi suoraan Jeesuksen puoleen avuttomien opetuslasten silmien edessä. Hän lankesi Kristuksen jalkoihin ja pyysi: Auta, jos voit! Jeesus vastasi hänelle: Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo!

Isä parahti: Minä uskon, auta minun epäuskoani!

Voisinko siis vaikuttaa elämäni tapahtumiin, ja lähimmäistenikin asioihin, jos uskoni olisi tarpeeksi suurta? Huomaan nopeasti, etten kaikista rukouksistani huolimatta voi määrätä oman tai muiden elämän tapahtumia toiveitteni mukaan. Syyllisyys kuiskaa: sinulla ei ole tarpeeksi uskoa, sinun uskosi on liian pientä. Tällöin läheiseni hädästä voikin tulla minun hätäni. Isoin ongelma ei olekaan läheiseni asia, vaan se, että minulla on liian pieni usko.

Mieleeni saattaa tulla myös viedä asiani lapsen isän lailla opetuslapsille: ihmisille, joilla uskon olevan enemmän uskoa kuin minulla. Ehkä joku uskon sankari voisi muuttaa minun elämäni tai lähimmäiseni asiat, kun minun uskoni ei siihen riitä.

Tällainen etsintä ja ajattelu ei tuonut evankeliumin isälle apua. Edes Jeesukselle läheiset, erityiset opetuslapset, eivät voineet auttaa isää ja hänen poikaansa.

Usko yhdistää meidät ja opetuslapset suurempaan voimaan, Kristukseen. Jumala pystyy siihen, mihin ihminen ei pysty.

Minä uskon, auta minua epäuskossani! Epätoivoisen isän rukous. Se voi olla myös minun viimeinen oljenkorteni, epätoivoinen kuiskaus hädässäni. Isän usko oli aitoa uskoa; uskoa, joka epäuskonkin keskeltä kääntyy Hänen ainoan puoleen, joka voi auttaa, Kristuksen puoleen.

Jeesus ojensi kätensä ja nosti tuon isän pojan ylös. Sama Jeesus ojentaa tänäänkin kätensä meille ja haluaa nostaa meidät ylös epäuskosta ja masennuksesta. Tuohon käteen, joka liikuttaa koko maailmaa, voin jättää itseni ja lähimmäiseni turvallisesti.

Meillä kaikilla on vain pieni usko, mutta meillä kaikilla on suuri Kristus.

Juha Partanen
seurakuntapastori