Hetki-kirjoitukset

Hiljainen viikko

On hiljaista. Kuuntelen. Kaikki se painolasti, mitä vuosien aikana on kertynyt, tuntuu hartioilla. Olen epäonnistunut, taas. En osannut olla kohtelias, en osannut pyytää anteeksi, sanoin ikävästi, korotin ääneni, en huomannut auttaa. Se olen minä, ihminen. En ole täydellinen, vaikka haluaisin. Haluaisin osata ja voida kaiken. Haluaisin hallita elämää. Niin helposti huulilleni nousee kysymys: Miksi? En halua epäonnistua, haluan pärjätä.

Hiljaisenviikon Raamatun tekstit seuraavat Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisiä päiviä. Viikko pitää sisällään suuria tunteita: Pääsiäisjuhlien valtavaa iloa ja riemua, tuomion synkkyyttä ja kauhua, onnea, vihaa ja surua. Pääsiäisviikon tapahtumat aloittaa Palmusunnuntai. Jeesus kulkee kuninkaana pääsiäisjuhlille Jerusalemiin. Ihmiset tervehtivät Jeesusta teiden varsilla palmunlehvillä ja ylistävät häntä kuin kuningasta. Ihmiset iloitsevat ja riemuitsevat.

Epäluulo kuitenkin valtaa ihmiset. Pian he alkavat haukkua ja syytellä Jeesusta. Oli helppoa kääntyä ylipappien taakse vastustamaan häntä. Ihmiset pelkäsivät ja moni toivoi Jeesuksen kuolemaa. Aterioidessaan yhdessä opetuslastensa kanssa viimeistä kertaa Jeesus tiesi, että kavaltaja istuu hänen kanssaan samassa pöydässä. Silti Jeesus mursi leipää ja joi viiniä yhdessä hänen kanssaan. Viimeisiin hetkiin Jeesus valmistautui olemalla yksin ja rukoilemalla. Kun aika oli, Jeesus antoi itsensä vangitsijoiden käsiin. Pilatuksen palatsilla luettu tuomio oli kova. Ihmiset huusivat: ristiinnaulitse! Golgatalla Jeesuksen seuraajat itkivät. Ihmisten suru ja hätä olivat käsin kosketeltavia. Sitten, päivän yhdeksännellä tunnilla, Jeesus antoi henkensä.

Jeesuksen kuolema ei kuitenkaan ollut loppu. Pääsiäisauringon noustessa saamme, yhdessä haudalle kiiruhtaneiden naisten kanssa, ihmetellä sivuun siirrettyä kiveä, riemuita tyhjästä haudasta. Jeesuksessa Jumala teki pelastustyönsä valmiiksi. Jumala halusi sovittaa meidän pahat tekomme. Se on uusi mahdollisuus meille ihmisille, jotka epäonnistumme pyrkimyksissämme kerta toisensa jälkeen. Jumala on tehnyt tien valmiiksi, Hän kantaa meitä. Usko riittää.

Katson ulos ikkunasta. On hiljaista. Aurinko paistaa. Hymyilen. Saan laskea huoleni ja murheeni Jeesuksen ristin juureen. Tunnen kuinka elän. Saan yrittää uudelleen. Saan anteeksi.

Iloa, valoa ja Pääsiäisen riemua!

Heidi-Maria Heikkilä, vs. nuorisotyönohjaaja