Hengellisiä kirjoituksia

Hartauskirjoitus

Seurakunnan työntekijät kirjoittavat vuorollaan joka viikko Hetki-hartauskirjoituksen Nokian Uutisiin. Sama kirjoitus julkaistaan tällä sivulla.

Kadonnut ja jälleen löytynyt

Kesäillan valo viivyttelee pihapuiden lomassa. Linnut hiljenevät vähitellen, vain satunnainen rastas laulaa vielä. Luonto käy iltalevolleen. Tämä vuodenaika on hyvää aikaa etsimiselle. Joku etsii kadonnutta avainta tai karannutta kissaa. Toinen etsii juhannuksen aikaan itseään – ja ehkä myös Jumalaa.

Etsiminen kuuluu ihmiselämään. Me etsimme paikkaamme, merkitystä, suuntaa, anteeksiantoa. Joskus kadotamme suunnan huomaamattamme: arjen kiireet vievät, sydän väsyy, tai tapahtuu jotakin, mikä saa meidät harhautumaan pois siitä, mikä on totta ja kantavaa.

Raamatussa Jeesus kertoo vertauksen isästä ja kadonneesta pojasta. Poika lähtee kotoa, hukkaa kaiken – ja palaa lopulta takaisin isänsä luo. Ehkä juuri se on tämän sunnuntain evankeliumin ydin: Jumala ei jää odottamaan loukkaantuneena, vaan hän rientää vastaan. Hän etsii ja löytää. Hän iloitsee jokaisesta, joka palaa, huokaisee, katsoo ylös ja sanoo: “Tässä olen.”

Luonnossa on samanlaista armollisuutta. Vaikka kuinka poikkeamme polulta, metsä ottaa meidät vastaan. Se ei kysy, missä olit tai miksi viivyit. Se kuuntelee. Se antaa hengittää. Myös Jumala on sellainen: lempeä, kuunteleva, odottava. Hän tietää, että jokainen meistä voi eksyä. Mutta hän tietää myös, että jokainen voidaan löytää.

Kadonneen löytyminen ei aina näytä suurelta. Joskus se on hiljainen hetki saunapolulla, kun sydän lämpenee pitkästä aikaa. Joskus se on anteeksipyyntö tai -anto. Joskus se on vain tunne: nyt olen taas perillä, vaikka en olisi liikahtanutkaan.

Neljäs sunnuntai helluntaista muistuttaa Jumalan armosta, joka ei katso ansiota. Me saamme elää armahdettuina ja kannettuina – ei siksi, että olisimme onnistuneet, vaan siksi, että Jumala on hyvä. Hänen ilonsa on siinä, että löydämme takaisin hänen yhteyteensä. Ja taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on jälleen löytynyt.

Ehkä sinä tunnet olevasi etsimässä, tai eksynyt. Tiedä: sinua ei ole unohdettu. Sinua ei ole hylätty. Jumalan rakkaus sulkee sinut syliisi kuin lämmin kesätuuli, odottaa sinua kuin hämärtyvä ilta laiturilla – eikä hän väsy etsimään, ennen kuin hän löytää.

Timo Waris, seurakuntapastori
(kenttärovasti-evp, Pirkanmaan hiljaisten polkujen kulkija)