Hengellisiä kirjoituksia

Hartauskirjoitus

Seurakunnan työntekijät kirjoittavat vuorollaan joka viikko Hetki-hartauskirjoituksen Nokian Uutisiin. Sama kirjoitus julkaistaan tällä sivulla.

Sanojen voima

”Mä silmät luon ylös taivaaseen/ ja yhteen käteni liitän./ Sua Herra, ystävä lapsien,/ nyt hartain mielin mä kiitän.” Näin alkaa vanha tuttu lasten virsi, numero 490 virsikirjassa. Sen sanat on laatinut kansallisrunoilijmme Johan Ludvig Runeberg, jonka syntymäpäivää juhlistetaan jälleen tulevana sunnuntaina. Monesti näihin aikoihin tapaa mediassa erilaisia makutestejä, joissa yritetään löytää se parhaimman makuinen teemapäivään sopiva torttu, mutta vähemmän on ehkä juttuja itse päivänsankarista. Onhan hän niin tuttu ja kaikki jo koulussa opiskelevat perusasiat aiheesta.

Vänrikki Stoolin tarinoiden ja Maamme-laulun ohella Runeberg antoi merkittävän panoksen myös virsirunoilijana. ”Sun kätes, Herra, voimakkaan/ suo olla turva Suomenmaan/ niin sodassa kuin rauhassa/ ja murheen, onnen aikana.” Tämäkin virsi, numero 577, on piirtynyt erottamattomaksi osaksi kansallista perintöämme, ja sen sanoin on turvallista ja luontevaa rukoilla Jumalan siunausta maallemme.

Näinä levottomina aikoina on syystä muisteltu kansallisia kohtalonhetkiä, joita Ukrainan tilanne muistuttaa. On kuitenkin niin, että tahtoa puolustaa omaa maata voinee olla vain, jos on joku ymmärrys siitä, mikä ja millainen tuo oma maa on. Onkin hätkähdyttävää ajatella sitä henkistä työtä, jota esimerkiksi juuri Runeberg Lönnrotin ja Snellmanin ohella teki suomalaisen kansallistunteen kehittämiseksi. Tämä työ tehtiin pääasiassa sanoilla, ja ylipäätään kulttuurin keinoin. Tämä on mielestäni tärkeää muistaa. On helppoa hehkuttaa kaikenlaisia teknisiä keksintöjä, joilla voidaan tehdä isoa bisnestä (ja tottakai innovaatioita ja tekniikkaakin tarvitaan), mutta ei pidä unohtaam että kulttuuri sen kaikissa muodoissa on välttämätöntä ihmisyhteisöille. Taide antaa sanoja ja muita ilmaisukeinoja kuvata todellisuutta ja tehdä sitä näkyväksi. Samalla syntyy oivalluksia siitä, mihin suuntaan haluamme kulkea, tai mitä haluamme korjata.

Runeberg antoi meille myös sanoja, joilla kuvata uskoamme ja Jumalan huolenpitoa. Vaikka elämään mahtuu monenlaisia sävyjä, Jumala pitää meistä huolen.

”Maan päällä aina, ihminen,/ vieraana kuljet matkaten/ kaukaista maata kohti./ Vain hetken viivyit kotona,/ kun elämä taas sinua/ jo taipaleelle johti.... Kun takaa maiden, merien/ hän pienen muuttolintusen/ tuo kotiin turvaisasti,/ niin miksi pelkään, vapisen?/ Myös minut niin kuin lintusen/ hän johtaa kotiin asti.”

Sanna Vuorela, seurakuntapastori