Hartauskirjoitus

Valvokaa!

Millaisia mielikuvia valvominen meissä herättää? Minulla päällimmäisenä on kokemus siitä, että pitkän valvomisen jälkeen väsymys on ylipääsemättömän raskas. Huonosti nukutun, osin valvotun yön jälkeen on lähes mahdotonta käydä käsiksi päivän töihin. Valvomiseen voi liittyä myös toinen mielikuva, joka viittaa tarkkailuun tai valppaana olemiseen. Uinninvalvoja tarkkailee valppaana uimareita ja on välittömästi valmiina auttamaan, mikäli joku vedessä olijoista vajoaa pinnan alle.

Valppauteen on aihetta monissa kohdin, ei vähiten elämän valinnoissa ja tärkeissä ratkaisuissa. Tähän suuntaan ohjaa ajatuksiamme myös ensi sunnuntain jumalanpalveluksen aihe ”Valvokaa!”. Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Vapahtajan paluun odotusta. Valvominen on läsnäoloa tässä hetkessä, elämän arjessa ja juhlassa. Elämme tässä ja nyt, vaikutamme ympäristöön omilla ratkaisuillamme ja niiden kautta viemme viestiä Ylösnousseesta Jeesuksesta. Hengellinen valvominen merkitsee hereillä oloa sen suhteen, millainen on viestimme muille ihmisille. Ovatko sanamme ja tekomme linjassa keskenään vai avoimessa ristiriidassa?  Rehellinen arvio haastaa pois elämän mukavuusalueelta. On kivuliasta todeta, ettei omassa elämässä kaikki olekaan saumatonta lähimmäisen rakastamista tai huomioon ottamista. Oma tahto ja omat voimat eivät riitä itsekkyyden ja ylpeyden nujertamiseen.

Valvomisen sunnuntain sanoman toinen puoli kiinnittää huomion Jumalan mahdollisuuksiin meidän suhteemme. Siinä, missä joudumme tunnustamaan oman kyvyttömyytemme ja voimattomuutemme kristittynä, juuri siinä alkavat Jumalan mahdollisuudet meihin. Sanoma sovituksesta, syntien anteeksiantamisesta kuuluu jokaiselle, myös Sinulle ja minulle. Omien syntien, rikkomusten tai laiminlyöntien sijaan meitä rohkaistaan katsomaan syntiemme sovittajaan ja kuoleman voittajaan, Ylösnousseeseen Vapahtajaan. Hengellinen valvominen korostaakin, että keskitymme siihen mitä Jeesus on tehnyt puolestamme.

Lauri Salminen, kirkkoherra