Hartauskirjoitus

Seurakunnan työntekijät kirjoittavat vuorollaan joka viikko Hetki-hartauskirjoituksen perjantaisin julkaistavaan Nokian Uutisiin. Samat kirjoitukset julkaistaan yleensä torstaisin tällä sivulla.

Tuomitsenko vai en?

”Hän on sellainen, joka ajattelee vain itseään.” ”Hän ei ole penaalin terävin kynä.” Tuollaisia arvioita ja vielä paljon pahempiakin me aika ajoin lausumme toisistamme. Netissäkin voi nimettömänä sanoa vaikka mitä. Vihapuhe on tämän ajan vitsaus. Sanat satuttavat ja loukkaavat. Ne lokeroivat ja lyövät otsaan leiman, joka määrittää ihmisen arvon. Jopa kokonaisia ihmisryhmiä kohtaan tehdään väärin levittämällä väheksyviä luonnehdintoja. Usein niiden levittäjä kuitenkin ilmaisee omia ennakkoluulojaan ja pelkojaan. Myös omaa heikkoa itsetuntoaan voi yrittää pönkittää alentamalla muita. Kyvyttömyys tunnistaa oma pahuus voi sekin estää kohtelemasta lähimmäistä hänen arvonsa mukaisesti. Pahuus projisoidaan itsen ulkopuolelle. 

Kun uskaltaa aidosti kohdata itsensä ja ihmisen, joka tavalla tai toisella on erilainen, negatiivinen asenne häntä kohtaan voi muuttua positiivisemmaksi. Kun toista katsoo silmiin ja kuuntelee, hänestä tulee enemmän itsen kaltainen eli ihminen ihmisten joukossa.

Kuulin kerran kertomuksen siitä, että kun sodan aikana nuori suomalainen sotilas kohtasi nuoren pelokkaan venäläisen sotilaan kasvokkain, hän ei pystynytkään ampumaan tätä.   

Sunnuntaina kirkossa puhutaan tuomiosta, jonka Jumala panee toimeen aikojen lopulla. Hänen Poikansa Jeesus Kristus jakaa ihmiset kahteen ryhmään, niihin, joiden osana on ikuinen elämä hänen lähellään, ja niihin, jotka menettävät mahdollisuutensa siihen. He joutuvat kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta ja hänen rakkaudestaan.

Jakoperusteena on se, tunteeko Vapahtajamme ihmisen vai ei eli elikö ihminen uskonyhteydessä häneen. Tuo yhteys on voinut syntyä elämän viime metreilläkin. Uskonelämän pituus ei siis ole erottelukriteeri niin kuin ei myöskään se, miten hyvin on onnistunut kristityn elämässään. Jumala näkee Kristuksen oman armon silmälasien läpi. Siksi viimeisellä tuomiollakaan ei muisteta ihmisen syntejä, koska ne on saatu anteeksi. Jäljellä ovat vain uskossa tehdyt hyvät teot. 

”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi”, opettaa Jeesus. Jaakobin kirjeen kirjoittaja varoittaa toisten panettelemisesta ja tuomitsemisesta: ”Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?” Siispä, eletään uskossa ja sovussa toisiamme kunnioittaen, tukien ja auttaen. 

Arja Kuusniemi, pastori
 

Seurakunnan blogi, klikkaa kuvaa ja lue