Hengellisiä kirjoituksia

Hartauskirjoitus

Seurakunnan työntekijät kirjoittavat vuorollaan joka viikko Hetki-hartauskirjoituksen Nokian Uutisiin. Sama kirjoitus julkaistaan tällä sivulla.

Pääsiäisen säröt ja valot

Kirkon hommissa ajattelen olevani etuoikeutettu, koska saan kohdata sellaisia ihmisiä ja kuulla sellaisia elämäntarinoita, joita en pääsisi muutoin jakamaan. Tämän vuoden pääsiäisen yksi innostava kohtaaminen on ollut Hempankaaren pääsiäiskirkko. Yhdessä kerrottiin Nokian kirkossa pääsiäisen tarina, asetuttiin ehtoollispöytään ja lopuksi mehulle ja pullalle. Vuosien mittaan olemme tulleet tutuksi puolin ja toisin. Tuttuus mahdollistaa yhteyden ja leppoisuuden, ei tarvitse jännittää yhtään vaan saadaan nauttia tilanteesta.

Vuosia sitten muistan pääsiäisriparin. Se jäi erityisesti mieleen, koska sattumalta sairastuin flunssaan, eikä pappeja pääsiäisenä ole reservissä jonoksi asti. Särvin lämmintä mehua ja ilmestyin huoneestani  yhteiseen ohjelmaan. Samaisella leirillä isonen eräänä aamuna herätti meidät soittamalla haitaria. Miten hienoa herätä sellaiseen pääsiäisenä! Tämäkin oli mahdollista työni takia. Tänäkin vuonna on porukka Urhatussa riparilla. Siellä on omat juttunsa ja tapahtumansa, jotka painuvat muistoiksi mieliin.

Niin ikään joitakin vuosia sitten olin Suoniemen kirkossa kiirastorstain iltakirkkoa toimittamassa. Matkassa oli tytär mukana. Hän oli tainnut oppia lukemaan juuri noihin aikoihin ja osallistui etupenkistä kirkkaalla lapsenäänellä virrenveisuun. Tunnelman pyhyyttä nakersi hetken pieni lukuhuti, Kristuksen haavat muuntuivat Kristuksen haaroiksi.  Alttari ja kirkko saatiin puettua mustiin ja laskeuduttiin pitkäperjantain tunnelmaan.

Kirkon riisuminen on vaikuttava hetki kiirastorstain iltana. Pitkäperjantain jumalanpalvelus on dramaattinen, eletään Jeesuksen viimeisiä hetkiä. Kirkko on hämärä, eikä säestystäkään ehkä ole. Riisuttu kokemus jättää tunnelman tiheäksi.

Pääsiäinen on äärimmäisyyksien sarja: tunnelma käy jyrkästi ääripäästä toiseen hyvin pienen ajan sisällä. Kuoleman pimeydestä odottamattomaan kokemukseen tyhjän haudan äärellä. Tämän äärelle kokoonnutaan yömessuun. Valo lisääntyy ja tunnelma kääntyy riemuisaksi pääsiäisen messussa. Tunnelmaan ei vaikuta se, että kristityt tietävät miten Jeesuksen kertomus etenee. Matka pääsiäiseen on tuttu ja silti se kuljetaan joka vuosi samalla intensiteetillä kaikissa vaiheissa. Joskus tapahtuu odottamattomia tilanteita, kuten muistoista nousi mieleen. Leonard Cohenia lainaten: ”Kaikessa on särö. Siitä valo pääsee sisään.” Juuri säröistä valo pääsee esille ja säröt piirtävät kertomuksen valmiiksi. Jokaisen kertomuksen. Pääsiäisen. Elämän.

Eeva Koskimäki, seurakuntapastori