Hartauskirjoitus

Kristityn vapaus - ja vastuu

Minulle on opetettu, että vapaus ja vastuu kulkevat yhtä matkaa. Mitä enemmän toista, sitä enemmän toista. Rippikoulussa ennen vanhaan puhuttiin vapauden ja vastuun vaa´asta. Kun vapauden vaakakuppiin tulee painavia asioita, samalla vastuun paino kasvaa.

Suomen kirkon nettisivuilla avataan ensi sunnuntain teemaa, Kristityn vapaus, näin:

”Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista, mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.”

Minulle tämä avautuu lahjana. Koen saaneeni suuren lahjan, kun saan olla moneen maailman ihmiseen verrattuna vapaa erilaisista säännöistä ja rajoituksista. Kiitollisuudesta lahjan antajaa kohtaan nousee voimakas tarve oikeudenmukaisuuteen, totuuteen ja rakkauteen. Ja kun nämä eivät yleisellä tasolla toteudu tässä maailman ajassa, koen suurta tuskaa.

Sotien, ilmastonmuutoksen ja suurvaltojen nahistelun maailma. Köyhyyden, mielenterveysongelmien ja kouluampumisten Suomi. Päihteiden, työttömyyden ja väkivallan Nokia. Olisiko asiat toisin, jos rakkaus (vaikkapa rahan ja vallanhalun sijaan) antaisi suunnan Nokian, Suomen ja maailman teoille ja valinnoille?

Herramme ja Jumalamme.
Kiitos vapaudesta,
johon olet kutsunut meidät,
kiitos totuudesta, joka yksin tekee vapaaksi.
Tee meidät lujiksi,
ettemme antautuisi pahalle silloinkaan,
kun se lupaa meille helppoa elämää
tai naamioituu yleiseen mielipiteeseen
ja yhteiseen etuun.
Anna totuutesi ja rakkautesi
ohjata sanojamme ja tekojamme.
Tätä pyydämme
Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Anu Heiskanen, tiedottaja