Hengellisiä kirjoituksia

Hartauskirjoitus

Seurakunnan työntekijät kirjoittavat vuorollaan joka viikko Hetki-hartauskirjoituksen Nokian Uutisiin. Sama kirjoitus julkaistaan tällä sivulla.

Adventin välitilinpäätös

Facebookin muistot paljastivat minun kirjoittaneen reilu kymmenen vuotta sitten ensimmäisestä adventista Nokkariin nuorena pappina. Täytyy myöntää uudelleen lukiessa, että hyvin teräväksi olin teroittanut kynäni tekstiä varten. Pistelee yhä sosiaalista omaatuntoa. Aloin miettiä tätä eräänlaisena välitilinpäätöksenä suhteessa itseeni. Sitähän se adventti on, itsetutkailua ja tilanteen arviointia kohti joulua kuljettaessa. Kipakasta tekstistä huolimatta on myönnyttävä siihen, että matka jouluun ei tainnut tuolloin olla, eikä muinakaan jouluina, ollut kovinkaan kehuttavalla tavalla sujunutta paastonaikaa. Ennemmin se on kiihtyvää vauhtia, suorittamista ja tästä kehänä kiertyvää stressiä kuormittamassa itseä ja lähipiiriä. Mieleen nousee Havukaisen ja Toivosen ”Tatun ja Patun ihmeellinen joulu” -kirjan kuva, jossa toinen veljeksistä toteaa polttavansa joulukynttilää molemmista päistä maksimoidakseen tilanteen.   

Kaupallisen joulun (aikaiseen alkoi silloinkin) sijaan tarjosin lukijalle vaihtoehtoa: Minulla olisi ehdotus, mitä kuukaudessa ehtii vielä tehdä. Alkuperäinen ajatus on profeetta Jesajalta ennen ajanlaskumme alkua ja se kuuluu näin: ”Lähtekää, menkää ulos porteista, valmistakaa tie kansalle, valmistakaa, kansoittakaa valtatie, raivatkaa pois kivet, kohottakaa lippu merkiksi kansoille!” Tästä seuraisi mahdollisuus lähteä porukalla ulos, tasoittaa kuoppia ja raivata pois kiviä. ”Ei käperrytä sisälle ja itseen, vaan tehdään tie kansalle. Kuten on lehdistä ja televisiosta nähty ja kuultu viime aikoina, monenlaisia kompastuskiviä riittää. Profeetan sana usuttaa meitä ottamaan lipun käteen ja liehuttamaan sitä kaksin käsin. Vain siten kristittyjen joukko tulee näkyväksi ja tekee näkeväksi.”

Nyt hymyilen tälle ihailtavalle idealismille, nuoruuden vimmalle korjata ja muuttaa. Keski-ikäisenä pappina Jesaja tämän alkavan kirkkovuoden tekstivaihtoehto puhuttelee: ”Tallatuilta teiltäkin he löytävät ravintonsa, paljas kalliorinne on heille laidunmaa. Eivät he näe nälkää, ei heidän tule jano, ei heitä ahdista helle eikä auringon polte, sillä heitä ohjaa heidän armahtajansa, joka vie heidät lähteiden ääreen.”

Meitä ohjaa adventtina armahtaja, hän osoittaa suuntaa ja kääntää lempeämmin katsetta huomaamaan olennaisen. Adventin sanoma ehdottaa hidastamaan vauhtia ja samassa kaikuu Jumalan lupaus: ”Minä kuljen sinun kanssasi kohti joulua”. 

Eeva Koskimäki
pastori, joka sytyttää ensimmäisen adventtikynttilän vain toisesta päästä