Hengellisiä kirjoituksia

Hartauskirjoitus

Seurakunnan työntekijät kirjoittavat vuorollaan joka viikko Hetki-hartauskirjoituksen Nokian Uutisiin. Sama kirjoitus julkaistaan tällä sivulla.

Rakastakaa toisianne

”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.” (Joh. 15:12) Ensi sunnuntain evankeliumissa Jeesus puhuttelee seuraajiaan ennen kuolemaansa ja antaa heille tämä edellä mainitun tehtävän. Se ei ole pitkä lista, mutta sisällöltään sitäkin painavampi.

Jumalan rakkauden jakelijana toimiminen voi vaikuttaa leppoisalta ja kiitolliselta tehtävältä, mutta kyllä siitäkin haastetta löytyy. Oman lähipiirin kanssa tämän käsky toteuttaminen on usein kohtuullisen helppoa. Perheen, sukulaisten ja ystävien rakastaminen on aika luontevaa. Ei elämä heidänkään kanssaan suinkaan kivutonta ole eikä kaikista asioista olla aina samaa mieltä, mutta hyvässä tapauksessa rakkaus luo näihin ihmissuhteisiin sellaisen perustan, että haastavista tilanteista päästään yli. Mutta mitä kauemmaksi omasta lähipiiristä siirrytään, niin sitä vaikeammaksi rakastaminen tulee. Meidän oma itsekkyytemme, suvaitsemattomuutemme ja välinpitämättömyytemme valtaa tilaa ajattelussa ja rakkauden osuus ohenee. Eri tavoin ajattelevat, kaukana asuvat, itse omat asiansa sotkeneet ja huonosti käyttäytyvät lähimmäiset ovat paljon vaikeampia rakastettavia. Toisaalta myös epätoivo vaikeuttaa tilannetta. Eri tavoin kärsiviä avun tarvitsijoita on maailmassa niin paljon, että yhden ihmisen panos tuntuu sen määrän edessä kovin mitättömältä. Tehtävän mahdottomuus lannistaa, eikä kannusta edes yrittämään.

Vanha tarina kertoo lapsesta hiekkarannalla, joka kantoi rannalle paiskautuneita meritähtiä takaisin veteen. Ranta jatkui silmänkantamattomiin ja aallot sysäsivät koko ajan uusia tähtiä hietikolle. Niitä oli valtavasti. Lapsen urakointia säälien katsova aikuinen halusi varjella lasta pettymykseltä ja meni kertomaan tälle tehtävän mahdottomuudesta: ”Teet turhaa työtä, et millään saa pelastettua niitä kaikkia”. ”Ei se ole turhaa tälle meritähdelle”, vastasi lapsi ja laski jälleen yhden tähden takaisin mereen.

Jokainen teko, jokainen ääni, jokainen askel, joka edistää ihmisten välistä rakkautta on arvokas ja tärkeä. On selvää, että omin voimin emme saa sitä työtä valmiiksi koskaan, mutta Jumalan avulla meillä on kuitenkin toivoa.

Lassi Peurakoski, seurakuntapastori