Hengellisiä kirjoituksia

Hartauskirjoitus

Seurakunnan työntekijät kirjoittavat vuorollaan joka viikko Hetki-hartauskirjoituksen Nokian Uutisiin. Sama kirjoitus julkaistaan tällä sivulla.

Minä riitän

Vuosi on vaihtunut jo melkein kuukausi sitten ja vuodenvaihde tuo mukanaan usein toiveikkuutta, uusia alkuja ja lupauksia.

Uusi vuosi on kuin tyhjä sivu, johon toivomme kirjottavamme parempia tarinoita itsestämme.  Moni ihminen ja minä itse mukaan lukien, tekeekin konkreettisia uuden vuoden lupauksia, kuten: "Nyt minä alan elää terveellisemmin", "Nyt olen enemmän läsnä perheelleni", "Nyt otan aikaa itselleni." Toisinaan nämä lupaukset voivat kasata harteillemme raskaan taakan. Mitä jos epäonnistun taas? Entä jos en muutukaan? Myös yhteiskunnan luomat paineet jatkuvaan kehitykseen edesauttaa tätä ajatusmallia. 

Raamatussa, 2. Kor. 12:9, Jumala muistuttaa meitä: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Jumalan silmissä emme ole arvokkaita sen vuoksi, kuinka paljon onnistumme muuttumaan tai kuinka hyvin pidämme lupauksiamme. Hänen armonsa ei perustu suorituksiimme – ei edes uusiin vuosiin tai uusiin alkuihin.

Vaikka tekisimme suuren suunnitelman tai ihan pienen lupauksen ja silti kaatuisimme seuraavana päivänä, saati vuoden vaihteen jälkeen, on tärkeää muistaa, että Jumalan armo kantaa meitä yhä. Sinulla eikä minulla ole mitään hätää. 

On hyvä ja suotavaakin asettaa tavoitteita ja unelmoida, mutta on myös tärkeää muistaa, että meidän ei tarvitse itse kannatella koko elämäämme, eikä jäädä asioidemme kanssa yksin. Uusi vuosi ei vaadi täydellisyyttä. Meidän tehtävämme on luottaa Jumalaan, joka tekee työtään meissä. Hän ohjaa askeleitamme, vaikka joskus kompuroimme. Joillekin tavoitteiden asettaminen tuo turvaa, mutta niiden ei tarvitse olla suuria ja mahdottomia, vaan realistisia ja saavutettavissa. Tärkeintä on, että tavoitteet motivoivat ja tuovat elämään lisää merkitystä.

Joten ehdotukseni on, olisiko tänä vuonna tärkein lupauksemme: Minä riitän.

Pääsin kurkkaamaan eräs keskiviikko Nokian seurakunnan nuorten iltaa, jossa kuulin hartaudessa Pekka Simojoen laulun: Pyhiinvaeltaja. Näiden sanojen saattelemana toivotan kaikille parempaa uutta vuotta. 

Eilinen jääköön taa. 
Huominen tulla saa, 
mutta elämä jatkuu tässä ja nyt,  
tässä on taivas ja maa. 

Oona Salomaa, diakonia-sosionomiopiskelija