Hartauskirjoitus

Hyväksyykö kristitty?

”Kirkkoni ei hyväksy sitä!” totesi taannoin television ruudulla sievät nuoren naisen kasvot kesken kanavasurffaukseni. Pysäyttävästi sanottu, kun alkaa miettiä, että mitähän noiden sanojen taakse kätkeytyy. Jäin pohtimaan, että mitä kirkko ei hyväksy ja mitä on oikeus olla hyväksymättä? Kuka edes päättää, mitä kirkko voi hyväksyä, varsinkin, kun on kyse Kristuksen kirkosta eli Jumalan lapsiksi kastettujen yhteisöstä. Raamatusta voimme löytää Jumalan tahdon, mutta senkin tulkintaan meidän pitäisi kyetä riisumaan omat silmälasimme.

Mikä on sellaista, mitä meidän kirkkomme ei hyväksy? Tai onko kirkon tehtävä olla muuta kuin hyväksyjä, varsinkin kun kyse on armon yhteisöstä, syntisten yhteisöstä, joka elää uskosta Jeesuksen Kristuksen syntien sovitukseen ja toivoon rakkaudesta, jota ei itse ansaitse.

Kristitty joutuu elämään ristiriitojen paineessa. Jumala Raamatun sivuilla muistuttaa meitä lukuisia kertoja tahdostaan ja kehottaa meitä herkeämättä pysymään erossa pahasta ja synnistä. Jumalan tahdon täyttäminen toisaalta edellyttää aika korkeaakin moraalia seuraajaltaan tai ainakin tahallisen väärän karttamista. Toisaalta taas uskossamme ei ole mitään muuta suurempaa kuin se armo, että Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden saamme vajavaisinakin käydä suuren Jumalan eteen. Laskiaissunnuntain teksti sanoo:

”Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa
eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?
Minä olen kuunnellut heitä tarkoin -
eivät he puhu niin kuin tulisi puhua.
Kukaan ei kadu pahuuttaan,
ei ajattele: ”Mitä minä olenkaan tehnyt!” (Jer. 8:5-6)

Television nuori nainen, joka epäili kirkkonsa hyväksyntää, oli varsin arkisen asian äärellä. Hän pohti elämänkumppanin valintaan liittyviä kysymyksiä ja deittailua. Perin onnetonta on se, että tänä päivänä, kun puhumme synnistä, syntisyydestä ja siitä, kuka kelpaa Jumalalle tai Kristuksen armon äärelle, löydämme kaikkein useimmiten itsemme puhumasta seksuaalisuudesta ja parisuhdeasioista, vähemmistöistäkin.

Ehkä ajattelen sinisilmäisesti ja kirkasotsaisesti, mutta varsin usein kyse on kuitenkin rakkauden etsimisestä ja kaipauksesta toisen ihmisen inhimilliseen huolenpitoon. Sitä taustaa vasten kun syntiä, oikeaa, väärää ja hyväksyntää tarkastelee, niin keksin helposti elämän kannalta paljon vaarallisempiakin asioita.

Kristus on armollinen ja Jumala on hyvä. Sen soisi näkyvän jokaisen seurakunnan, kirkon ja yksittäisen kristityn asenteessa toisia luotuja kohtaan.

Lassi Harju, seurakuntapastori